Normi keskiviikko aamu...nuorimmaisen kiukuttelua. Kun vihdoin ja viimein saa toisen sängystä ylös, hetken päästä sohvalla on peiton alla tuhiseva möykky. Eli uudelleen herätys. Sohvan nurkassa aamupala ja uudelleen pieni silmien lepuutus. Kuinkas ollakkaan kun pitäis nousta pukemaan...ei jaksa, ei voi kun on nii vilu. Elämän epäreiluus kun äitee menee myöhempään töihin. Jos hän nyt myöhästyy nii tietenkin se on äiteen vika...ihmeen voimalla tytär kuitenkin lähtee ajoissa kouluun :)

Ihana teini-ikä...